All About My Exchange

On Friday morning the world woke up to horrible news from France. Finland is not that close to France, but in these circumstances this of course had a special effect on me, as France is going to be my home country in less than 40 days. I'm not afraid to go, and after something like this happens, it feels more important to see the world and bring people from different cultures together.

But now, to something happier. Usually when I tell people that I'm going on exchange, I get asked a lot of questions, and very often they are the same questions. I don't mean that people shouldn't ask me these questions, but because they are the most popular ones, I'm going to answer them here, in my blog. Here we go:

What is a district? Or a club?
Because I'm going on exchange via Rotary, districts and clubs are very important. For Rotarians, world is divided into districts. In Finland I'm in D1410 and in France I'll be in D1690. Clubs are smaller, in one district there are many clubs, and in big cities there can be more than just one club. My sponsoring club is the club of Laitila and my host club is Angoulême les Eaux Claires!

How long does your exchange last?

One year. Or technically 11 months, but it's an exchange year, so one year.

Where will you go?
I will go to France, to Angoulême, which is a city of about 45,000 inhabitants.

Will you study in France?

I will go to school there normally, and maybe I can get some courses for the Finnish curriculum. I don't know if I'm taking exams, but at least in the beginning the main point is to learn to speak French properly.

How many host families will you have? What are they like?

I don't know yet. I just know I will have at least two families. In my first host family there is mom, dad, four sisters and a brother. I don't know anything about the second family yet.

Do you speak French?
I have studied French at school for two and a half years and now, during summer holiday, I have done some revision.

Aren't you scared that your friends will "forget" you?
I have to admit that I have thought about it. What if my friends continue their life without me? What if, when I come back, all my friends have disappeared from my life? It's a fact, that some of my friends might not be in my life anymore when I come back. But I trust that the most important ones stay and my friendship with them just gets stronger!

Are you happy to go to France?
Yes! Superhappy! As some of you know, because I'm going via Rotary, I didn't get to decide in which country to spend my year. But I couldn't be happier about this and I know that France is just my place!

At the moment I have gotten my business cards and my Rotary blazer. As soon as I receive my pins (hopefully in few days), I will make a post about all of these.

Au revoir!

Nea

Deux mois en Finlande

Heippa!

Mulla on tänään tasan kaksi kuukautta lähtöön! Kirjoittelen siis pienen tauon jälkeen taas suomeksi. Syynä tähän on se, että aion kertoa vähän mun tämänhetkisistä fiiliksistä vaihtoon liittyen, ja koska suomi on mun äidinkieli, mun on helpompi kertoa asiat suomeksi just niin kuin niistä ajattelen.

Oon aika paljon täällä blogin puolella kertonut kaikista käytäntöön liittyvistä asioista. Oon avannut hakuprosessia, kertonut vaihtoon liittyvistä ostoksista ja monista asioista, joita mun elämässä on viime aikoina tapahtunut. En oo kuitenkaan vissiin kertaakaan kunnolla kertonut, mikä mun fiilis lähtöön liittyen on ja mitä ajatuksia päässä pyörii. Tänään siis vähän enemmän niistä!

Ensimmäisenä vastaus kysymykseen, joka multa kysytään oikeastaan poikkeuksetta aina, kun vaihdosta tulee jonkun kanssa puhetta: Jännittääkö? Sanon yleensä, että toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän, mutta ei se ole ihan niin yksinkertaista. Toki on totta, että välillä jännittää paljon ja joskus ei yhtään, mutta siihen sekoittuu myös monenlaisia muita tunteita, joita ei voi kuitata vain jännittämisellä. Mun tapauksessa jännitys on ollut yksinään positiivista, joten siihen ovat olennaisena osana kuuluneet ilo, odotus ja suunnaton innostus!

Ajattelen vaihtoa ja pian häämöttävää lähtöä tosi usein. Odotan innostuneena, ja toisaalta olisin jo valmis jättämään Suomen taakse ja aloittamaan mun seikkailun, toisaalta haluaisin vielä viettää mahdollisimmän paljon aikaa täällä. Onneksi on vielä aikaa tehdä kaikkea, mitä voi sitten vuoden aikana muistella. Pieniäkin hetkiä arvostaa iha eri tavalla, kun tietää, että ne on viimeisiä jäljellä olevia hetkiä niiden ihmisten kanssa ennen vuoden taukoa.

En oo missään vaiheessa ajatellut, että rakkaat ihmiset olisi este mun lähdölle. Onhan vuosi pitkä aika, mutta toisaalta se on vaan vuosi mun elämästä. Ja kuten Nalle Puh sanoo, “How lucky I am to have something that makes saying goodbye so hard.” Eli oon onnellinen siitä, että mulla on täällä ihmisiä, joiden takia lähtö ei oo helppoa. Kaikkien kavereiden näkeminen viimeistä kertaa ennen lähtöä ei ehkä olis niin vaikeaa, ellei olis sellaista pientä pelkoa. Pelkoa siitä, ettei ne jaksakkaan odottaa eikä ole enää mun elämässä kun tuun takaisin. Mutta kyllä mä uskon ja luotan, että ne ihmiset, joiden on tarkoitus, on mun elämässä myös silloin, kun mä palaan. Vaihtovuosi tai yleensäkin asuminen ulkomailla on ollut mun haave jo niin pitkään, että kyllä mä siitä ikävästä selviän, jos sellainen iskee.

Lähtö on se iso asia, joka mietityttää paljon. Ja varsinkin itse lähtöä edeltävät päivät: kaverien ja läheisten näkeminen viimeistä kertaa ennen lähtöä. Mua jännittää ja hiukan ehkä jopa pelottaa oma reagointi ja myös se, miten muut reagoi. Tiedostan myös sen, että mun kohdalla saattaa käydä niin, etten oikein silloin lähdön hetkellä tajua, miten pitkästä ajasta on kyse ja se totuus iskee vasten kasvoja vasta, kun olen jo Ranskassa. Mutta turha sitä on etukäteen stressata, ne päivät menee sitten niin kuin ne menee ja enköhän mä niistä selviä!

Au revoir!

Nea