Tässä sitä nyt sitten ollaan. Istun mun sängyllä, ja herätykseen on kahdeksan tuntia, kotoa lähtemiseen yhdeksän ja lentokoneen lähtöön neljätoista. Vikat viikot tuli ja meni, ja nyt on aika lähteä.
Viimeiset päivät on olleet aikamoista tunteiden sekamelskaa, enkä vieläkään oikeen tiiä, mitä mieltä oon lähtemisestä. Heipat on tullu sanottua perhettä lukuun ottamatta kaikille, pakkaaminen on valmis ja nyt pitäisi vaan lähteä. Teoriassa yksinkertaista: bleiseri päälle, turvatarkastuksista läpi ja koneeseen. Mutta käytännössä ei ihan niin yksinkertaista. Tunteet varmasti heittelee laidasta laitaan huomisen aikana monesti. Mutta eiköhän siitä selvitä!
Mulla on sinänsä tosi hyvä fiilis ja tuntuu siltä, että kaikki tuli tehtyä. Elin juuri munnäköisen vuoden, ja lähden tyytyväisenä siihen, mitä tein ja mitä en tehnyt. Mua pelottaa edelleen kotiin palaaminen, mutta jos kerran tämä vuosi ja kaikki sen mukanaan tuoma tuli elettyä, niin eiköhän sitä kotonakin taas saa asiat rullaamaan!
Seuraavan kerran kirjoittelen kotoa (outoa sinänsä koska kotoa tässä kirjoittelen nytkin), kun olen päässyt vähän taas asettumaan.
À demain, Finlande!
Nea
