Bonjour!
Kuten ekassa postauksessa lupailin, niin tällä kertaa on aiheena vaihtoon hakeminen ja kaikki muukin vaihtoon liittyvä.
En itse oikeastaan muista, milloin olen saanut ensimmäisen ajatuksen vaihtoon lähdöstä. Olen kuitenkin tiennyt vaihtovuosimahdollisuudesta jo ala-asteella, sillä äitini oli lukioaikana vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Koska olen häneltä kuullut siitä jo nuorempana, ajatus omasta vaihtovuodesta on herännyt jo melko aikaisin. Lisäksi tutustuin pari vuotta sitten kotikaupungissani asuneeseen ranskalaisvaihtariin, joka asui kaverini luona. Viime vuonna minusta tuli toistaiseksi ekaa kertaa hostsisko, kun meille muutti tammikuussa 2015 Rotaryn aussivaihtari. Molempien suusta kuulin oikeastaan vain positiivista palautetta ja varsinkin mun "sisko" kannusti hakemaan vaihtoon. Vanhemmatkin suhtautuivat asiaan tosi kannustavasti, johon saattoi osaltaan vaikuttaa äidin aikaisempi vaihtarikokemus. Olen myös jo koko yläasteen puhunut aiheesta, joten se ei tullut heille mitenkään yllätyksenä.
Monet miettivät järjestöä kuumeisesti, kaikki mahdolliset nettisivut luetaan läpi ja aikasemmilta vaihtareilta kysytään mielipiteitä. Minulle Rotary oli alusta asti ainoa vaihtoehto. En tiedä mistä se päätös alunperin tuli, mutta en missään vaiheessa miettinytkään muita vaihtoehtoja. Rotary ei ole kaupallinen järjestö, mikä vaikuttaa sekä toimintaan että hintaan. Rotary-järjestö on jaettu piireihin ja klubeihin. Kohdemaassa vastaanottava klubi ottaa saapuvan vaihtarin hoiviinsa ja pitää hänestä huolta. Koska rotarit tekevät vapaaehtoistyötä, hinta on huomattavasti halvempi kuin kaupallisilla järjestöillä. Lisätietoja Rotaryn nuorisovaihdosta löytyy täältä.
Sitten itse hakemiseen. Syksyllä, koulun alkamisen aikoihin otin yhteyttä paikallisen Rotary-klubin nuorisovaihtoasiamieheen ja kerroin kiinnostuksestani lähteä vaihtoon. Hän antoi minulle ohjeeksi kirjoittaa vapaamuotoinen sähköposti, jossa esittelisin itseni ja kertoi päivän, johon mennessä se tulisi olla tehtynä.
Ensimmäinen haastattelu oli 2. marraskuuta. Paikalla oli kolme klubin jäsentä ja haastattelu oli erittäin vapaamuotoinen. Hakijoita oli neljä, ja meitä haastateltiin yhdessä. Meille kaikille pidettiin myös yksilöhaastattelu, joka oli edessä 15.11. Siellä haastattelijoina toimivat nuorisovaihtoasiamies ja klubin toinen jäsen. Haastattelussa käytiin läpi ajatuksia vaihdosta, tietoja itsestä ja muuta yleistä.
Ensimmäinen haastattelu oli 2. marraskuuta. Paikalla oli kolme klubin jäsentä ja haastattelu oli erittäin vapaamuotoinen. Hakijoita oli neljä, ja meitä haastateltiin yhdessä. Meille kaikille pidettiin myös yksilöhaastattelu, joka oli edessä 15.11. Siellä haastattelijoina toimivat nuorisovaihtoasiamies ja klubin toinen jäsen. Haastattelussa käytiin läpi ajatuksia vaihdosta, tietoja itsestä ja muuta yleistä.
Haastattelun jälkeen meni lähes viikko, kunnes seuraavana lauantaina, 21. marraskuuta, alkoi tulla tietoja. Kuulin kahdelta muulta hakijalta, että heille oli jo ilmoitettu. Sen jälkeen vain istuin paniikissa, en pystynyt tekemään mitään, kunnes puhelin soi. Nuorisovaihtoasiamies soitti ja ilmoitti, että minut oli valittu. En meinannut ensin uskoa ja kysyin uudelleen, olinko kuullut oikein. Hän sanoi, että kyllä, minusta tulisi vaihto-oppilas. Sovimme vain, miten jatketaan ja lopetimme.
Olin aivan superonnellinen ilmoituksesta, enkä tajunnut vielä pitkään aikaan, mitä tapahtui. Tunne oli kuitenkin myös ristiriitainen, sillä kukaan kolmesta muusta hakijasta ei päässyt. Ensin pelkäsin miten se tulisi vaikuttamaan väleihimme, varsinkin kun yksi heistä oli paras ystäväni. Hyvin äkkiä kuitenkin huomasin, ettemme antaneet sen vaikuttaa väleihimme mitenkään.
Täytyy sanoa, että muutenkin kaikki ovat suhtautuneet lähtööni hyvin kannustavasti, enkä ole keltään sukulaiseltani tai kaveriltani saanut kuulla yhtään negatiivista kommenttia.
Seuraavalla viikolla menimme koko perheen (eli vanhempieni) kanssa nuorisovaihtoasiamiehen luo ja täytimme Rotaryn vaihtositoomuskaavakkeen. Siinä yhteydessä piti ilmoittaa neljä maatoivetta. Rotaryllahan maata ei saa päättää, vaan esitetään neljä toivetta, joihin sitoudutaan lähtemään. Periaatteessa pääsy mihinkään niistä ei ole täysin varmaa, mutta useimmiten kuitenkin joku toiveista toteutuu. Laitoin toiveisiin Espanja, Ranska, USA ja Etelä-Afrikka. Kuitenkin, kun lappu tulostettiin, minulle tuli kauhea paniikki ja vaihdoin viimeiseksi toiveeksi Australian ja Uuden-Seelannin.
Vähän noista maatoiveista:
Espanja minua kiehtoi lähinnä kielen takia, sillä olen aina halunnut oppia espanjaa. Sen lisäksi halusin mieluummin Espanjaan kuin esimerkiksi Meksikoon tai Etelä-Amerikkaan.
Ranskan kieltä olen opiskellut koulussa ja sitä on hieno oppia lisää. En ole ikinä Ranskassa käynyt, mutta ainakin näin kaukaa pohjoisesta katsottuna Ranskan kulttuuri vaikuttaa todella kiinnostavalta.
USAn laitoin listalle, koska siellä englanti parantuisi huimasti ja kukapa ei haluaisi joskus elää "amerikkalaista unelmaa".
Australia päätyi listalle viime tingassa, siellä kiinnostuksena oli englannin kieli ja hyvin ainutlaatuinen luonto.
Tuon sitoumuskaavakkeen täytön jälkeen sain tunnukset Rotaryn sähköiseen oppilastietojärjestelmään, ja paperirumba alkoi. Oli henkilökohtaisia tietoja, kirjeitä, opettajan arviointeja, todistuksia, lääkäri- ja hammaslääkärikäyntejä sun muita. Hommaa oli paljon, aikaa ei niinkään paljon, mutta kaikesta selvittiin. Paperit piti lähettää ennen vuodenvaihdetta ja olisiko ollut neljä päivää ennen kun lähtivät.
Siitä alkoikin sitten odottelu. Olin ymmärtänyt, että maatiedot tulisivat vasta maaliskuussa, joten yllätyin, kun 4. helmikuuta sähköpostiin oli tullut Rotary-aiheinen viesti. Liitteenä oli kirje, jonka otsikkona oli Inforkirje Ranskaan valituille! Luin kirjeen, jossa lukikin, että minulle haetaan ensisijaisesti paikkaa Ranskasta! Olin ihan sekaisin, koska tieto tuli niin yllättäen, mutta hyvin äkkiä sain lähetettyä viestin vanhemmille ja lähimmille ystäville. Koska en tiennyt, miten varma maatieto oli, lähetin vielä tarkistussähköpostin kirjeenvaihtajalle. Muutaman tunnin kuluttua tuli vastaus, että Ranskaan lähtö on varmaa!
Ennen ilmoitusta olin tarkoituksella yrittänyt välttää erilaisia kuvitelmia eri maista maatiedon vielä puuttuessa. Ainut, jota olin jonkin verran pohtinut, oli mahdollinen elämä Espanjassa. Kun ilmoitus Ranskaan pääsystä tuli, se ehkä jopa hieman yllätti, sillä en ollut ajatellut asiaa lainkaan. Hyvin pian hämmennys muuttui kuitenkin innostukseksi, ja koko ajan olen enemmän varma, että Ranska on juuri mun paikka!
Noin kolme ja puoli viikkoa meni, kunnes tuli jälleen melko yllättävä viesti: "Alueesi on varmistunut. Kohdealueesi on D1690, Aquitaine-Charente, Lounais-Ranskassa." Olin taas hyvin hämmentynyt, sillä en taaskaan ollut odottanut lisätietoja näin nopeasti! Tälläkin kertaa hämmennys oli positiivista, ja alle minuutin päästä olinkin jo googlailemassa kyseistä aluetta. Selvisi, että se kattaa siis alueen Atlantin rannikolta jonkin verran sisämaahan. Minulle oli alusta asti selvää, että mihin ikinä lähdenkin, on se aivan ainutkertainen tilaisuus, joten oikeastaan olen aivan innoissani kaikista tiedoista, luki niissä sitten mitä tahansa!
Noiden maa- ja aluetietojen saapumisen jäkeen vaihto on alkanut konkretisoitua ja kieltäkin on tullut jo vähän kertailtua. Seuraavaksi olisi ohjelmassa 12.3. meidän alueemme vaihtarikoulutus/kokoontuminen, jota odotan todella innolla! Monet Rotary-vaihtareista tuntevat jo jonkin verran toisiaan, mutta itse en ole tavannut vielä ketään, joten siitä tulee hauskaa! Toinen, koko Suomen kattava koulutus on Lahdessa 16.4. Siellä sitten ollaan paikalla koko porukalla ja päästään vihdoin näkemään kaikki toisemme!
Nea
