Suomi 99

Pakko myöntää, etten oo ikinä ollut mitenkään kauhean isänmaallinen. Ne, jotka mut tuntee, tietää, että oon jo kauan aikaa sitten päättänyt muuttaa ulkomaille ja karistaa Suomen pölyt jaloista heti kun siihen vain tarjoutuu mahdollisuus. En ollut varmaan edes ala-asteelta päässyt, kun jo ilmoitin vanhemmille, että muutan isona ulkomaille. Ihan vain kerroin, ettei tarvi sitten myöhemmin ihmetellä.

En koskaan todellakaan ollut pahoillani ollessani suomalainen, mutta en tajunnut miten ylpeä voin siitä olla. Luokittelin itseni aina vähän enemmän maailmankansalaiseksi, enkä suomalaisuutta tuonut sen enempää esille. Ajattelin, että muualta löytäisin hienompia asioita.

Mutta niinhän sitä sanotaan, että on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Minun oli tultava Euroopan toiselle laidalle ennen kuin tajusin, miten upeassa maassa olen asunut koko elämäni ja kuinka hienoa on, kun voi kertoa olevansa suomalainen.

On monia asioita, pieniä ja suuria, joita voin ylpeänä kertoa meillä olevan. On lunta ja ruisleipää, Joulupukki ja Angry Birds.

Tällä hetkellä olen ylpeämpi kuin koskaan ollessani suomalainen. Kun englannin puhuminen herättää huomiota ranskalaisissa, ja multa kysytään, olenko englantilainen, korjaan iloisena tulevani Suomesta. Kun vaihtaritapaamisissa joku kysyy, mistä päin olinkaan, tuntuu hyvältä sanoa, että olen suomalainen. Kun joku kertoo, että olen ensimmäinen heidän tapaamansa suomalainen, hymyilen ja toivon, että teen kunniaa kotimaalleni.

Rakas itsenäinen kotimaa täyttää tänään 99 vuotta. On vaikea edes kuvailla, miten hienoa on olla maailmalla nimenomaan itsenäisen Suomen edustajana, suomalaisena.

Hyvää itsenäisyyspäivää niin Suomeen, suomivaihtareille ympäri maailman kuin kaikille muillekin!

Minun Suomeni on tähtitaivaan alla,
Minun Suomeni on auki kokonaan
Ja sen löysin kun mä kuljeskelin tuolla maailmalla,
Minun Suomeni on kaunein päällä maan

Nea

Three months in France

Kolme kuukautta on jo siitä, kun laskeuduin Bordeauxin lentokentälle ja alotin mun ranskalaisen elämän. Kolmen vuoden opiskelusta huolimatta en ymmärtänyt oikeestaan yhtään mitään ja puhuin vielä vähemmän. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä, tapasin koko ajan uusia ihmisiä ja tutustuin pikkuhiljaa uuteen kulttuuriin ja elämäntyyliin. Rakastuin tähän paikkaan.

Tottakai hankaluuksia oli, koti-ikävä iski ajoittain, kieli tuotti vaikeuksia ja kavereita ei tuntunut löytyvän. Aina kun puhuttiin vaikeuksista, nousi kolme kuukautta esille, ja kuulin sitä niin äidiltä, hostäidiltä kuin muilta vaihtareiltakin. Kun ekoina päivinä en puhunut vielä oikeestaan yhtään, hostmaman sanoi, että kolmisen kuukautta, niin puhut jo ihan sujuvasti. Naurahdin ja aattelin, ettei tuu ikinä tapahtumaan. Kun puhuin jollekin siitä, ettei mulla oikeen oo kavereita, sanottiin, että kolmen kuukauden kohdalla tilanne on jo aivan toinen. En taaskaan uskonut. Kun puhuin äidille kahden kuukauden huitteilla siitä, etten ymmärrä ranskalaisten puhetta, hän kehotti odottamaan kolmen kuukauden rajalle asti, ennen kuin kannattaa huolestua. Olin varma, että paikallisten jutut pysyisivät mun ymmärtämättömissä vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Mutta jotain tapahtui.

Pystyn nyt käymään arkipäiväisiä keskusteluja ranskaksi, ja ranskan puhuminen alkaa tulla luonnostaan, joka sanaa ei tarvitse erikseen enää kääntää. Kyllähän matkaa vielä on, mutta selviän jo ranskalla tosi hyvin. Kavereita on koulussa jo ihan positiivinen määrä, ja aina löytyy joku jonka kanssa voi mennä juttelemaan esim. välitunnilla. Ja se kaikkein vaikein, asia jonka aattelin olevan pahasti pielessä, alkaa sujua: mä ymmärrän mitä ihmiset puhuu. Enkä pelkästään niitä yksinkertaisia kahdenkeskisiä keskusteluja, vaan myös natiivien keskenään käymiä keskusteluja, mikä on ollut hieno huomata!

Tästä paikasta on myös jossain välissä ihan huomaamatta tullut mun koti. Olihan tää koti alusta asti, koska tänne kerran muutin, mutta nyt oon jo ihan oikeesti kotona. Tunnen tän paikan paremmin ja elän täällä ihan kuin kaikki muutkin paikalliset, en oo turisti joka napsii kaikesta kuvia (vaikka edelleen kyllä aika monesta asiasta).

Nautin yleisesti elämästä ja arjesta. Käyn koulua, nään kavereita, vietän aikaa perheen kanssa. On parempia ja huonompia päiviä, ihan niin kuin kaikilla. Lenkkeilen pitkin mun kotikaupungin katuja ja mietin, miten onnekas olin, kun sain tän mahdollisuuden. Se auttaa myös, kun on vaikeempia päiviä: tää on mahtava mahdollisuus, jonka oon saanu, joten siitä täytyy ottaa ilo irti.

Joulu tulee ja kaupat valmistelee jo joulua. Aikasemmin pimenevät illat antaa mahdollisuuden ihailla kaupungin valoja, joita ei pikkukaupungissa asustellessa tullut nähtyä. Kävelen pitkin katuja ja tunnen olevani kotona.

Olen onnellinen.

❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤

There are already three months since my plane arrived to the Bordeaux airport and I started my French life. Despite of the three years I had studied French, I actually didn't understand almost anything and spoke even less.Everything was new and amazing, I met all these new people all the time and got to know the new way of life and culture little by little. I fell in love with this place.

Of course there were some difficulties, I felt homesickness every now and then and I felt like I can't find any friends. Every time there was talking about difficulties, someone said something about three months and I heard that from my mother, hostmom and other exchange students. Durin my first days here when I didn't speak almost at all French, my hostmom told me, how in about three months I would be able to speak normally. I gave a laugh and thought it's never going to happen. When I talked to someone about not having friends, they said that after three months the situation will be different. Again, I didn't believe. When I told my mother after about two months that I don't understand almost at all when the French people are speaking, she told me to wait until three months are behind. I was sure that I would never be able to understand or at least it would take many more months.

But something happened.

I can now have normal everyday conversations in French, and speaking French is more natural, I don't have to translate every word separately. There is still a lot to learn, but I can survive with French pretty well already. I have friends at school, and there is always someone to talk to at school during breaks. And the hardest thing, thing I thought was badly wrong, is getting better: I understand what people are saying. And not just the simple chats between me and some others, but also conversations between native speakers, which has been an awesome thing to notice!

At some point, without noticing, this place has become my home. Yeah I know, this was my home since beginning because I moved here, but now I'm really at home. I know this place better and I live here like all the other locals, I'm not a tourist who takes photos of everything (even if I still take pictures of many things).

I enjoy life. I go to school, see my friends, spend time with my family. I have good days and bad days, like everyone. I run along the streets of my home town and think how lucky I was to have this opportunity. It also helps when there are harder days: this is a wonderful opportunity, so I have to do it as fully as possible.

Christmas is coming and stores are already preparing for Christmas. Darker evenings give me an opportunity to watch the city lights, something I didn't do living in a small town. I walk along the streets and feel like I'm at home.

I'm happy.

This one goes to Finland

• Sä oot se, jonka oon jo kymmenen vuoden ajan nähny lähes viikoittain, ja jonka kanssa oltiin jonkinnäköisiä kavereita koko ajan. Muutaman viime vuoden aikana susta on tullut yks mun tärkeimmistä ystävistä. Sulla on ihan yhtä seko huumorintaju kun mulla, ja yhdessä aina nauretaan milloin millekkin. Oot myös vähintään yhtä sarkastinen kun minä, ja sulle aina sanon kaikki mun tyhmimmätkin ajatukset. Meidän kiinnostuksenkohteet on tosi samanlaisia, ja yhdessä ollaankin kahlattu läpi monet kurssit, kun loppuosa porukasta on ollut jossain ihan muualla. Oot se, joka on aina valmiina tulemaan mun kanssa torille, kun Suomi mainitaan täällä suuressa maailmassa, ja se, joka tukee mua, kun järkytyn ranskan kielen sanoista. Oot mun rakas snäppistreakkiystävä, ja raportoit kaiken mahdollisen, mitä meidän rakkaassa suurkaupungissa tapahtuu, jotta olisin ajan tasalla, kun palaan!

• Sä oot se, joka ilmestyi mun elämään yhtäkkiä jostakin vuosi sitten ja jäi siihen. Jo ekan kunnon tapaamisen aikana tajuttiin, miten samanlaisia ollaan. Jaat mun kiinnostuksen niin Harry Potteriin kuin Marveliinkin, ja yhdessä ollaan katsottu Dorito Funny Moments valehtelematta varmaan muutaman kymmenen kerran. Sun elämäntehtävä on näyttää mulle mahdollisimman monta leffaa, enkä ees pysty laskemaan, montako tuntia leffoja ollaan tän vuoden aikana katottu. Sä oot myös se, joka pysyy vahvana ja valitsee mun kanssa toimintaleffan, kun kavereilla on romcomfiilis. Sun kanssa ollaan naurettu kippurassa ties mille, mutta myös istuttu kalliolla pohtimassa elämää ja tulevaisuutta. Jaat mun rakkauden jauhelihaan, ja sitä onkin tarjolla aina, kun meillä on leffailta. Oot tuntenut sut mun ystävistä varmaankin melkein lyhimmän ajan, mutta oon varma, että oot yks niistä, joiden kanssa tiet ei koskaan erkane.

• Sä oot se, johon tutustuin yhteisten ystävien kautta paremmin ekan lukiovuoden aikana. Nyt kun aattelen, en oikeestaan tiiä susta paljon mitään, mutta silti juuri sopivasti. Lyhyessä ajassa meille on kertynyt paljon muistoja, joita en vaihtais mihinkään. Oot yks hyväsydämmisimmistä ihmisistä, jonka tiedän, ja aattelet aina kaikkien parasta. Ekan lukiovuoden aikana oltiin koko ajan enemmän tekemisissä, ja huomasin, että vaikka ollaankin tosi erilaisia, on meillä silti paljon samoja kiinostuksenkohteita ja mielipiteitä. Lyöttäydytään myös aina yhteen, kun joku toinen on vähä tommone. Kauaa ei olla vielä tunnettu, mutta uskon ja toivon, että tullaan olemaan ystäviä vielä pitkään!

• Sä oot se, johon tutustumista en ees muista, koska siitä on niin kauan. Sun kanssa oon jakanut pienestä asti samat kiinnostuksenkohteet ja harrastukset, ja yhdessä ollaan pyöritty niin pesis- ja ringettekentillä, käsityökerhossa, musiikkiopistolla kuin tanssisaleillakin. Oltiin yhdessä se ala-asteen kielikellokaksikko, ja oltiin molemmat varmaan tasan kerran opettajan puhuttelussa, ja sielläkin yhdessä. Pyysit mua aina lenkille, ja olin tosi kova feidaamaan, mutta jaksoit aina vaan ja useesti hävisin taistelun ja päädyin sun kanssa juoksemaan (mikä oli kyllä aina mahtavaa, koska juttua riitti). Sun kanssa mulla on kymmeniä ja taas kymmeniä insideläppiä, jotka hämmentää milloin ketäkin ja joista ainakin yksi sopii aina tilanteeseen. Sä oot myös se, joka ymmärtää mua puolesta sanasta ja on jo keksimässä ratkaisua mun ongelmaan. Viime vuosi ei ollu meille helppo, mutta usko ystävyyteen ei loppunu missään kohdassa ja entistä vahvempina mennään eteenpäin. Sun kanssa mulla on hätäsuunnitelma valmiina, jos niitä miehiä ei tulevaisuudessa meidän mahtavuudesta huolimatta kuitenkaan löydy. Ja sä oot se, jonka kanssa ihan mikä vaan on hauskaa (tai ainakin ihan mistä vaan saa hauskaa)!

• Sä oot se, jonka kanssa ollaan oltu joukkue- ja luokkakavereita ihan pienestä asti. Mä kuulemma toin sut pienenä pesiksen pariin, ja nimenomaan pesis on se, joka on tehny meistä niin hyvät ystävät. Varsinkin viimesen vuoden aikana meistä on tullut paljon läheisempiä. Sun kanssa ollaan pohdittu joka aamu kesätöissä, miten väsyttää ja ei jaksaisi, ja todettu iltapäivällä, miten hauskaa taas oli. Luotan suhun täysin, ja voin kertoa sulle ihan mitä vaan. Mun lähdön jälkeen ei olla oltu ihan kauheasti jutuissa, mutta välillä kun puhutaan, niin se on ihan yhtä helppoa kuin aina ennenkin. Ja tiiän, että kun palaan takaisin Suomen maaperälle, meidän seikkailut jatkuu juurikin siitä, mihin ne mun lähtiessä jäi!

• Sä oot se, jonka oon nähnyt vain reilu kymmenen kertaa. Oon superonnellinen, että saan tuntea sut, mutta vähän harmittaa, etten nää sua enempää. Luotin suhun sataprosenttisesti heti alusta asti, ja voin kertoa sulle ihan mistä vaan. Ajatellaan monista asioista samalla tavalla, ja saadaan toisitamme vertaistukea. Toivon (ja pidän huolen), että nähdään vielä uudestaan, en tiiä milloin ja missä, mutta jossakin. Preppasit mua aina vaihtovuoteen, ja edelleen säännöllisin väliajoin päivitellään kuulumisia ja tapahtumia. Eletään liian kaukana toisistamme, ja oon toisaalta surullinen, että tilanne on mikä on, mutta superonnellinen, että saan tuntea sut ja oot osa mun elämää!

• Sä oot se, jonka oon tuntenut jo silloin, kun ei osattu vielä edes puhua ja ollaan aina oltu melko vähän tekemisissä ja nähty kunnolla vain muutaman kerran vuodessa. Siitä johtuen niinä muutamana kertana ei oo ikinä juttu loppunu, kun käydään aina läpi monen kuukauden tapahtumat. Harvoin näkemisestä huolimatta on paljon muistoja, joita en vaihtais pois mistään hinnasta. Tunnetaan myös toisemme tosi hyvin, ja luotan suhun täysin. Oon onnellinen, että tänä kesänä ennen mun lähtöä nähtiin tosi usein ja tultiin entistä paremmiksi ystäviksi. Ja kun palaan, ollaan varmasti edelleen kavereita pitkälle tulevaisuuteen!

• Ja te kaikki muut. Teitä on paljon, ja jokaisesta on mahdoton kirjoittaa. Ootte silti kuitenkin mielessä tasaisin väliajoin. On monia, joiden kanssa en oo ollu yhteyksissä lähdön jälkeen, mutta joiden kanssa vietettyjä hetkiä silti välillä ikävöin. Teidän kanssa mulla on parhaat muistot, ja toivon, että mahdollisimman monen kanssa uusia muistoja tulee paljon lisää, kun palaan!

Vähän erilaista postausta tällä kertaa. Sain tähän postaukseen idean ihanan Sofin blogista (blogi täällä, postaus täällä), jonka lukemista suosittelen!

Täällä menee hyvin, yritän joku päivä taas saada vähän kerrottua, mitä on ollut meneillään!

À bientôt!

Nea

Bordeaux

Bonjour!

Enfin je vais écrire en Français pour la première fois. Arbitres pas, parce que ce n'est pas trop facile déjà pour moi!

Alors, aujourd'hui j'ai visité Bordeaux avec ma maman, mes soeurs et mon frère d'accueil. Nou avons pris le bus des touristes. Le bus a circuler la ville et quelques attractions célèbres. Je pense que c'était très bien et j'ai vu beaucoup des places dans une heure!


Après le tour nous avons continué au pieds. Nous avons fait du shopping et marché à la ville. Mes soeurs ont cherché les chaussures pour une fête et nous avons visité beaucoup des magasins du vêtements. Après nous sommes allé à IKEA et c'était très bien de voir les textes en suédois. C'était comme en Finlande!

Malheureusement nous avions seulement un jour à Bordeaux mais je vais certainement aller encore plus tard. Bordeaux était très joli et je vais mettre quelques photos là!

And for you who don't speak French: enjoy a bunch of photos I took today in Bordeaux!

À bientôt!

Nea