Je suis en France!

Bonjour!

I have now been living in France for three days. Time here has been awesome and I love my life here!

My first flight left from Finland last Tuesday at 12.15 pm. I stopped at Paris and continued to Bordeaux from there! On the plane I spoke French to two people, which made me extremely happy!

Part of my family was waiting me at the airport and meeting them went super well! We drove from Bordeaux to Angoulême, and at home I met my mama and some other relatives. We ate some pasta and talked for a long time (or I was mainly listening). But I also spoke already some French, and I can understand way more than I can talk!

On wednesday we had a lazy morning, so we just watched tv (Grey's Anatomy with French subtitles was good training!) and lay besides the pool. In the afternoon we went to see the downtown of Angoulême and met some of my hostsister's friends!

Yesterday we were in a pool party and I met the two other exchange students, Hannah and Melanie, who are with me here! We had lots of fun, and hopefully we will meet soon again!

Today we went to the Festival Film Francophone d'Angoulême, which is a film festival for French films. I saw two films (I understood the stories but didn't understand the speaking almost at all) and saw couple of very famous French actresses. When we walked home, I took couple of pictures when it was already getting dark.

So everything is good here! I'll be back in some days!

À bientôt!

Nea

Last Night Feelings

Bonjour!

Kello on varttia yli yksitoista illalla, ja mun lennon lähtöön on tasan 13 tuntia aikaa. Halusin tulla vähän kertomaan tänhetkisistä fiiliksistä, niin on sitten jälkeenpäinkin kiva lukea, mitä on viimeisenä iltana ajatellut.

Viikonloppuna pidin lauantaina kavereille ja sunnuntaina sukulaisille läksiäiset, joista kerron jossain vaiheessa. Kuviakin lisäilen varmaan enemmän myöhemmin. Molemmat menivät tosi hyvin, ja oli kiva viettää aikaa kaikkien kanssa ennen lähtöä!

Tänään olikin sitten (ainakin tähän mennessä) vaikein päivä. Aamupäivällä sanoin heipat mun isoisoäidille ja papalle. Koulun jälkeen mun lähimmät ystävät tuli meille, ja illalla oli heippojen aika. Ystävien näkeminen viimeistä kertaa oli aivan hirvittävän vaikeaa, eikä siitä kyllä kuivin silmin selvinnyt kukaan. 

Selvittiin kuin selvittiinkin, ja tällä hetkellä fiilis on odottavan innostunut. En vieläkään oikein tajua, miten pitkästä ajasta on kyse. Eiköhän se tästä ala pikkuhiljaa valjeta, koska vuorokauden kuluttua asun jo mun uudessa kotikaupungissa!

Tämä onkin mun viimeinen kirjoitus Suomen puolelta. Yritän tulla ensimmäisinä päivinä ainakin vähän kertomaan, miten sujuu!

Bonne nuit!

Nea

5, 4, 3, 2, 1... Go!

Bonjour!

Viisi päivää. Tuntuu, että juurikin äsken oli jäljellä kokonainen kuukausi. Nyt istun tässä ja mietin, mihin ne yli 20 päivää katosivat. En oikein vieläkään tajua, mitä olen tekemässä. Välillä tulee hetkiä, jolloin totuus iskee ja jännittää hulluna. Toisinaan taas, kun on paljon tekemistä, voi mennä hetki edes ajattelematta asiaa.

Vaatteita on lattialla iso kasa, niitä pitäisi karsia ja sen jälkeen pakata matkalaukut valmiiksi. Mulle selvisi alkuviikosta, että mun koulussa on dress code, mikä aiheuttaa pienoista stressiä. Onneksi mun ekassa hostperheessä on neljä siskoa, jotka tarvittaessa auttavat ja neuvovat sen noudattamisessa!

Suomikoulu alkoi meillä tiistaina, ja olinkin kolme päivää koulussa näkemässä kavereita ja opastamassa ranskalaista vaihtaria koulun tavoille. Tänään ennen lähtöä kävin vielä moikkaamassa ja antamassa heippahalit kaikille meidän vuosiluokan tytöille. Etukäteen jännitti vähän, mutta kaikki meni hyvin. Tytöt toivottivat hyvää vuotta ja antoivat matkalle mukaan mahtavia elämänohjeita, joista ehkä tärkeimpänä vielä viimeiseksi perään huudettu Varo ankeuttajia!

Viikonloppuna ja alkuviikosta näen vielä läheisimpiä ystäviä ja sunnuntaina pidän läksärikahvit sukulaisille. Tekemistä on paljon, joten viisi päivää menee varmaankin aivan hujauksessa!

Tiistai-aamuna lähdemme ajamaan vanhempieni kanssa Helsinki-Vantaalle, josta lento lähtee. Lennän Pariisin kautta, ja jatkolennon suuntana on Bordeaux. Lennän Suomesta Pariisiin kahden suomalaisen vaihtaritytön kanssa, ja ilmeisesti Pariisi-Bordeaux-lennolla on ainakin pari muutakin Rotary-vaihtaria! Lentokentällä vastassa on ilmeisesti joukko oldieita (tammikuussa districtille saapuneita vaihtareita) ja tottakai ensimmäinen perheeni, jonka kanssa ajelen kotikaupunkiini Angoulêmeen! Tasan viiden päivän kuluttua olen varmaankin vielä autossa matkalla tai juuri saapunut Angoulêmeen!

Todennäköisesti palailen seuraavan kerran Ranskan mantereelta, ellei sitten iske järkyttävä tarve avata fiiliksiä ennen sitä!

Au revoir!