Heipsan!
Tänään kirjottelen pienen tauon jälkeen taas suomeksi. Luvassa on lähinnä viime päivien tapahtumia ja loppuun vähän tämänhetkisiä fiiliksiä!
Laitan tähän muutamia kuvia viime sunnuntailta golfkentältä, koska ne jäivät silloin pois postauksesta!
Koko viikon olen käynyt nyt siis koulua, mikä näkyy kyllä jaksamisessa! Päiväunet on tuttu juttu, ja jonain päivinä, kun pääsen vasta 17.30, se tarkoittaa vain parin kolmen tunnin hereilläoloa koulun ja nukkumaanmenon välillä! Vaikka se rankkaa onkin, niin tykkään kyllä koulusta! Opettajat on tosi mukavia ja ymmärtäväisiä, ja kavereitakin alkaa löytyä! Tunneista lemppareita on ehkäpä enkku, matikka ja saksa. Kun kerran Suomessa oon pitkässä matikassa, niin matikka täällä on ainakin toistaiseksi ollut tosi helppoa. Alla vielä muutama kuva koululta!
Päivät on aika pitkälti menneet opiskellessa, syödessä ja nukkuessa, mutta keskiviikkona (kun koulu loppuu kaikilla kello 12) treffattiin muiden vaihtareiden ja yhden Rotexin kanssa. Napattiin koulun jälkeen La Mie Câlinesta täytetyt patongit ja mentiin joenrantaan pienelle piknikille. Oli mukava nähdä porukalla ja jutella vähän kaikesta!
Torstaina olin Rotary-illallisella, jossa pidin myös pienen puheen ranskaksi. Olin kirjoittanut ja harjoitellut sen etukäteen, mutta silti jännitti aivan hulluna. Hyvin kuitenkin meni, ja sehän on pääasia!
Tänään siivosin huoneeni ja liimailin kaappini seinään vähän post-it-lappuja ranskanopiskelua varten. Illalla käytiin siskojen kanssa kaupungilla katselemassa vanhoja autoja ja käppäilemässä ympäriinsä. Söin myös tuollaisen mansikkatikkarin ja ensimmäisen ranskalaisen macaronin!
Mun tänhetkinen fiilis tästä kaikesta on tosi hyvä! Arki alkaa tuntua niin sanotusti omalta arjelta, eli ihan normiarki tuo hyvän fiiliksen, eikä niinkään tarvita mitään superihmeellisiä juttuja, että tuntee itsensä onnelliseksi. Alussa mulla oli vaikeita hetkiä varsinkin silloin, kun ei ollut mitään ohjelmaa, mutta nyt sellaiset on olleet jo hetken poissa (saattaa tietty johtua siitäkin, että olen koko ajan niin väsynyt, että pienikin vapaa-aika on ihanaa, koska silloin voi nukkua)!
Pienet asiat piristää tosi paljon, ja sanonkin kaikille, jotka elää vaihtarin kanssa, että tervehtikää tai kysykää jotain tai vaikka hymyilkää, se kaikki on vaihtarille miljoona kertaa isompi asia kuin uskottekaan! Ei tarvitse keksiä mitään, vaan vaikka vain hiukan jutella, niin voitte tehdä toisen päivästä aivan mahtavan! Huomaan, että Suomessa ihan itsestäänselvät asiat tuo täällä välillä hyvän fiiliksen koko päiväksi. Näistä esimerkkeinä puolitutun hymy koulun käytävällä, ranskaksi käyty keskustelu ruokapöydässä tai kotimatkalla, luokkatoverin istuminen viereen tunnilla, ruokalan aina iloinen kokki joka tervehtii ja kyselee innostuneena ja siskojen kanssa käppäily kaupungilla! Ja tossa on vaan osa, mutta noista huomaa, miten pieniltä tuntuvia ne asiat voikaan olla! Eilen seisoin ruokajonossa väsyneenä ja fiilis oli aika maassa, sitten päädyin kivaan porukkaan syömään, keskustelin Suomen ja Ranskan eroista, ja fiilis olikin yhtäkkiä parempi kuin aikoihin!
Miettikää siis, että jos teidän koulussanne tai kaupungissanne pyörii vaihtari, voisitte mennä esittäytymään, kysyä miten hänen päivänsä on sujunut tai esittää jonkin muun kysymyksen. Saatatte saada hyvän fiiliksen ja hymyn hänen huulilleen, eikä siihen vaadita paljoa!
Au revoir et à bientôt!
Nea
