Five months

Salut!

Muutama päivä sitten kun tän tajusin, oli pakko tarkistaa, koska se tuntui jotenkin uskomattomalta, mutta kyllä: viisi kuukautta takana. Se on paljon. Se on melkein puoli vuotta. Ja se on lähes puoliväli.

Oikeastihan en siis vielä tiedä, milloin tuun olemaan puolessavälissä tai oonko mahdollisesti siellä jo, koska mulla ei oo lentolippua kotiinpaluuseen. Ja jotenkin alitajuisesti varmaan välttelen sen asian hoitamista, koska se tekee tästä niin lopullista. En oo varma, haluanko tietää päivää, jolloin tää vuosi on ohi. Mutta pian on pakko. Ja joo, tiedän, ei se päivän valitseminen konkreettisesti mitään muuta, mutta ajatuksen tasolla kyllä. Oikeastaan vasta kun mun ihana vaihtariystävä suuntasi takaisin Uuteen-Seelantiin parisen vikkoa sitten, tajusin ekaa kertaa kunnolla, että palaan oikeasti tänä vuonna takaisin Suomeen. Se aiheutti aika paljon pelkoa, koska tiedän, että toinen puolikas tulee menemään paljon nopeemmin, ja pian oon taas Suomessa ja ihmettelen, mihin aika oikein katosi. Sen takia yritän ottaa vielä enemmän kaiken irti kuin ennen.

Tällä hetkellä menee tosi hyvin, ja nautin tästä enemmän kuin vielä koskaan ennen. Perheenvaihto meni hyvin ja rakastan tätä perhettä jo nyt tosi paljon! Oon myös ihan viimeisten viikkojen aikana tajunnut, miten paljon oikeesti mun on mahdollista tehdä asioita. Käyn koulussa normaalisti, treenaan enemmän kuin ennen ja nään silti kavereita paljon. Tää johtuu osittain siitä, että opettelin stressaamaan vähemmän ja elämään spontaanimmin, kuin myös siitä, että koulu vie vähemmän energiaa kuin ennen nyt, kun kielitaito on parempi.

Sitten kieli. Asia, joka on kaiken kaikkiaan aiheuttanut ehkä eniten stressiä tän vuoden aikana. Voin sanoa, että kielitaito on hyvällä tasolla. Puhuminen on luonnollista, ja ymmärrän, mitä sanoisin, noin 90% normaalista keskustelusta. En enää käännä lauseita päässäni, vaan ajattelen ne suoraan ranskaksi. Oon myös alkanut oikeasti opiskella ranskaa. Ekat kuukaudet oikeastaan tähän asti meni tyylillä kuuntele-puhu-opi käytännössä, enkä oikeastaan tehnyt mitään kielitaidon paranemiseksi. Noin viikko sitten kuitenkin tajusin, että koska mun kielitaito on jo melko hyvällä tasolla, tästä eteenpäin pääsemiseksi täytyy oikeasti tehdä jotain. Ja eteenpäin haluan päästä. Haluan puhua aina vain sujuvammin, ymmärtää kaiken ja puhua kuin paikalliset. Niimpä aloin miettiä, mitä voisin tehdä. Nyt luen Harry Potteria ranskaksi, kirjoitan ennestään tuntemattomia sanoja ylös, katson opetusvideoita ja muutenkin yritän tehdä vielä enemmän kaiken ranskaksi!

Angoulême on melkoisen myllerryksen keskellä, sillä loppuviikosta täällä järjestetään maailman kolmanneksi suurin sarjakuvafestivaali, jonne odotetaan yli 200 000 kävijää! Aika normaali kouluviikko edessä ja viikonloppuna sitten kiertelemään festivaaleja ja ihmettelemään väenpaljoutta!

Kaikki hyvin täällä, palaillaan!

À la prochaine,

Nea

2017

Salut à tous!

One week ago happened something that is always somehow a big thing no matter what: new year. New year, new life. That's what everybody always says. But for me, new year actually kind of started a new life: I changed families.

So, last sunday I packed my life in suitcases again, emptied my room and said bye to the house that had become my home during these last four months. It was the end of a certain time and beginning of another. It felt weird but at the end it wasn't as hard as I thought, because I still see my first family every now and then. I came to my new house, and my second family is also awesome! I felt very welcomed since the first night and I also had an exchange student sister for the first week. At the moment I'm living with my host parents and a little sister!

2017 has already been awesome. I spent the new year's eve with my third family and we had a lot of fun! I've started my life as a part of a new family and started to get to know them. I've spent an awesome last week (that included snow) with my oldie, but also said goodbye to her until we see again.

When 2017 started, I didn't do any New Year's resolutions like I haven't done almost ever. Still, I have a lot of goals for this year. Of course, I want to spend an awesome half a year in France and make a lot of memories for lifetime. I'm also going to go home eventually, and I know I'll also have a lot of wonderful days and moments in Finland!

But then, talking about me. The number one goal for myself is to learn to stress less, at least about things that I don't have any impact on. Two days before the New Year I talked with my parents and cried because I was so stressed about upcoming things. Then suddenly three days later most of those things had already cleared up at least somehow. So, I have a long way to go with this, but I'm on the road!

The other thing I want to do is to be more spontaneous, because last week showed that by being spontaneous, awesome things happen! This is actually a goal between me and my favorite American, and together we going towards less stressful and more enjoyable life!

Even if I only take into account the things I know are going to happen this year, it will be awesome! And luckily, there are so many more things to come I have no idea about!

Hyvää uuttavuotta, Bonne année, Gott nytt år, Happy new year y Feliz año nuevo!

À la prochaine,

Nea