Viisi päivää. Tuntuu, että juurikin äsken oli jäljellä kokonainen kuukausi. Nyt istun tässä ja mietin, mihin ne yli 20 päivää katosivat. En oikein vieläkään tajua, mitä olen tekemässä. Välillä tulee hetkiä, jolloin totuus iskee ja jännittää hulluna. Toisinaan taas, kun on paljon tekemistä, voi mennä hetki edes ajattelematta asiaa.
Vaatteita on lattialla iso kasa, niitä pitäisi karsia ja sen jälkeen pakata matkalaukut valmiiksi. Mulle selvisi alkuviikosta, että mun koulussa on dress code, mikä aiheuttaa pienoista stressiä. Onneksi mun ekassa hostperheessä on neljä siskoa, jotka tarvittaessa auttavat ja neuvovat sen noudattamisessa!
Suomikoulu alkoi meillä tiistaina, ja olinkin kolme päivää koulussa näkemässä kavereita ja opastamassa ranskalaista vaihtaria koulun tavoille. Tänään ennen lähtöä kävin vielä moikkaamassa ja antamassa heippahalit kaikille meidän vuosiluokan tytöille. Etukäteen jännitti vähän, mutta kaikki meni hyvin. Tytöt toivottivat hyvää vuotta ja antoivat matkalle mukaan mahtavia elämänohjeita, joista ehkä tärkeimpänä vielä viimeiseksi perään huudettu Varo ankeuttajia!
Viikonloppuna ja alkuviikosta näen vielä läheisimpiä ystäviä ja sunnuntaina pidän läksärikahvit sukulaisille. Tekemistä on paljon, joten viisi päivää menee varmaankin aivan hujauksessa!
Tiistai-aamuna lähdemme ajamaan vanhempieni kanssa Helsinki-Vantaalle, josta lento lähtee. Lennän Pariisin kautta, ja jatkolennon suuntana on Bordeaux. Lennän Suomesta Pariisiin kahden suomalaisen vaihtaritytön kanssa, ja ilmeisesti Pariisi-Bordeaux-lennolla on ainakin pari muutakin Rotary-vaihtaria! Lentokentällä vastassa on ilmeisesti joukko oldieita (tammikuussa districtille saapuneita vaihtareita) ja tottakai ensimmäinen perheeni, jonka kanssa ajelen kotikaupunkiini Angoulêmeen! Tasan viiden päivän kuluttua olen varmaankin vielä autossa matkalla tai juuri saapunut Angoulêmeen!
Todennäköisesti palailen seuraavan kerran Ranskan mantereelta, ellei sitten iske järkyttävä tarve avata fiiliksiä ennen sitä!
Au revoir!
No comments :
Post a Comment