Tänään mulla on 1st month anniversary, elikkä oon asustellut täällä tasan kuukauden!
Ekaan kuukauteen on kuulunut tottakai paljon kaikenlaista käytännön juttua. Piti valita kurssit kouluun, oppia tuntemaan oma asuinkaupunki (mikä oli ihan uusi juttu, koska oon samassa paikassa asustellut koko lyhyen elämäni), hankkia bussikortti sun muuta yleistä. Lisäksi piti totutella uudenlaiseen elämään, perheeseen ja tapoihin. Vaatii yllättävän paljon, kun kaikki menee uusiksi ja arjen pienet askareetkaan ei oo niin sanotusti tuttuja. Mutta kaikki on selvinnyt, kun oon vaan rohkeasti kysellyt, miten asiat täällä tehdään.
Yksi iso muutos on tottakai hostperheeseen muuttaminen. Mulla kävi kyllä tuuri, mun perhe on aivan ihana, tuun kaikkien kanssa hyvin toimeen ja oon löytänyt tosi nopeesti oman paikkani täällä. Oikeesti opetellaan vasta tuntemaan toisiamme, ja vaikken toisaalta paljon tiedäkkään, tuntuu silti kun oltaisiin tunnettu jo paljon kauemmin!
Ensimmäiseen kuukauteen on sisältynyt myös paljon uusien ihmisten tapaamisia. Koulusta on jo löytynyt kavereita, ja samassa kaupungissa asustelevien muiden vaihtareiden kanssa ollaan jo nyt superläheisiä ja pystytään keskustelemaan ihan mistä vaan!
Jo ensimmäiseen kuukauteen on mahtunut enemmän fiiliksiä, tuntemuksia, iloja ja suruja kuin osasin kuvitellakkaan. Olen ennen kaikkea oppinut arvostamaan hyvin pieniä asioita (tänään koulumatkalla törmäsin naureskelevaan mieheen joka pomppi ulos kaupasta pinkit Converset jalassa, pinkki skeittilauta kädessä ja sitruunapussi toisessa, ja se näky sai mut hymyilemään koko loppumatkan kotiin asti)!
Muistan selailleeni puhelimen galleriaa muutama päivä ennen lähtöä ja törmänneeni tähän kuvaan. Mietin tuota kysymystä, ja vastaukseni oli "kyllä". Ajattelin, että olin valmis lähtöön.
Kuva osui silmiin uudelleen lähipäivinä, ja lähtöä edeltävät ajatukset muistuivat mieleen. Ensimmäinen ajatus oli, että höpöhöpö, en todellakaan ollut valmis kuukausi sitten. En todellakaan osannut kuvitellakkaan, mitä on edessäpäin. Mutta sitten aloin miettiä, oliko asia sittenkään niin. Ehkä olin muutama päivä ennen lähtöä juuri niin valmis, kuin minun pitikin silloin olla. Kaikki, mitä olen sen jälkeen kokenut, on vain tehnyt minusta entistä valmiimman, ja tämä matka jatkuu koko vuoden ja sen jälkeenkin. Muutamaa päivää ennen lähtöä en ollut valmis, en ole valmis nyt enkä tule koskaan olemaankaan. Ja näin on hyvä.
À bientôt!
Nea
No comments :
Post a Comment