Fiiliksiä

Heissan!

Mun päivitykset tähän asti on ollut melko pintapuolisia ja oon lähinnä kertonut vaan kaikesta tekemisestä. Haluun kuitenkin, että tästä blogista näkyy myös mun fiiliksiä, eikä vaan se, mitä oon milloinkin tehnyt!

Ekan viikon aikana oli muutama päivä, kun oli masentavia hetkiä. Saatoin miettiä, mitä teen täällä ja miksi en oo mulle rakkaiden ihmisten kanssa Suomessa, ja hetkessä taas ihmettelin, miksi olin edes ajatellut sellaista. Fiilikset pomppivat kuin superpallo, ja kun sanon näin, tarkoitan, että ne todellakin vaihtelivat nopeasti. Muutamassa minuutissa olo saattoi olla jo aivan toinen.

Tällä hetkellä mun fiilis on yleisellä tasolla superhyvä. Tästä on tullut mun elämä, ja pienet asiat tuo suurta iloa. Noita kyseenalaistavia hetkiä ei oo ollut enää pitkään aikaan, ja vaikka ei oliskaan oikein mitään tekemistä, nautin silti täällä olosta. Tiedostan, että mulle on annettu aivan ainutkertainen tilaisuus, ja mun kuuluu ottaa siitä kaikki ilo irti.

Mulla ei vielä oo ollut oikeestaan minkäänlaista koti-ikävää. Jossain kohtaa on ollut sellaisia hetkiä, että ikävoin, mutta silloinkin oikeastaan haluaisin, että ne ihmiset olisivat täällä enkä minä Suomessa.

Välillä jopa mietin, onko se väärin, etten ikävöi mun perhettä, ystäviä ja läheisiä. Eikö mun pitäis kaivata heitä, kun oon parintuhannen kilometrin päässä? Aina kun tulee näitä ajatuksia, mietin, että täytyy elää täysillä, kun ikävä ei paina, koska edessä on varmasti myös paljon niitä päiviä, kun ikävä on kova ja haluais vaan halata kaikkia rakkaita tiukasti, muttei pysty. Ja kaikki siellä, kyllä mä teitä muistelen päivittäin, mutta se vaan on positiivista!

Oon nyt ollut Ranskassa tasan kolme viikkoa. Aika on tuntunut paljon pidemmältä, ja just yhden suomikaverin kanssa eilen mietittiin, että on vain kolme viikkoa siitä, kun viimeksi nähtiin kasvotusten! Tiedän, että oon kokenut vasta niin vähän, mutta silti näiden ensimmäisten kolmen viikon aikana oon kokenut ja ajatellut jo paljon sellaista, mitä en ois arvannutkaan ennen tänne tuloa! Vaikea tajuta ennen kuin on tässä tilanteessa, miten kaikki arkipäivän jutut on niin erilaisia, mutta kuitenkin niin samanlaisia! Se vie voimia, mutta siihen tottuu!

Päällimmäisenä tunteena tällä hetkellä on onnellisuus ja ääretön kiitollisuus. Eikä kiitollisuus pelkästään siitä, että saan olla täällä, vaan myös siitä, että kaukana kotisuomessa on paljon ihmisiä, jotka välittää ja joiden kanssa mikään ei muutu, vaikka kaikki muuttui!

See you soon!

Nea