Salut!
Muutama päivä sitten kun tän tajusin, oli pakko tarkistaa, koska se tuntui jotenkin uskomattomalta, mutta kyllä: viisi kuukautta takana. Se on paljon. Se on melkein puoli vuotta. Ja se on lähes puoliväli.
Oikeastihan en siis vielä tiedä, milloin tuun olemaan puolessavälissä tai oonko mahdollisesti siellä jo, koska mulla ei oo lentolippua kotiinpaluuseen. Ja jotenkin alitajuisesti varmaan välttelen sen asian hoitamista, koska se tekee tästä niin lopullista. En oo varma, haluanko tietää päivää, jolloin tää vuosi on ohi. Mutta pian on pakko. Ja joo, tiedän, ei se päivän valitseminen konkreettisesti mitään muuta, mutta ajatuksen tasolla kyllä. Oikeastaan vasta kun mun ihana vaihtariystävä suuntasi takaisin Uuteen-Seelantiin parisen vikkoa sitten, tajusin ekaa kertaa kunnolla, että palaan oikeasti tänä vuonna takaisin Suomeen. Se aiheutti aika paljon pelkoa, koska tiedän, että toinen puolikas tulee menemään paljon nopeemmin, ja pian oon taas Suomessa ja ihmettelen, mihin aika oikein katosi. Sen takia yritän ottaa vielä enemmän kaiken irti kuin ennen.
Tällä hetkellä menee tosi hyvin, ja nautin tästä enemmän kuin vielä koskaan ennen. Perheenvaihto meni hyvin ja rakastan tätä perhettä jo nyt tosi paljon! Oon myös ihan viimeisten viikkojen aikana tajunnut, miten paljon oikeesti mun on mahdollista tehdä asioita. Käyn koulussa normaalisti, treenaan enemmän kuin ennen ja nään silti kavereita paljon. Tää johtuu osittain siitä, että opettelin stressaamaan vähemmän ja elämään spontaanimmin, kuin myös siitä, että koulu vie vähemmän energiaa kuin ennen nyt, kun kielitaito on parempi.
Sitten kieli. Asia, joka on kaiken kaikkiaan aiheuttanut ehkä eniten stressiä tän vuoden aikana. Voin sanoa, että kielitaito on hyvällä tasolla. Puhuminen on luonnollista, ja ymmärrän, mitä sanoisin, noin 90% normaalista keskustelusta. En enää käännä lauseita päässäni, vaan ajattelen ne suoraan ranskaksi. Oon myös alkanut oikeasti opiskella ranskaa. Ekat kuukaudet oikeastaan tähän asti meni tyylillä kuuntele-puhu-opi käytännössä, enkä oikeastaan tehnyt mitään kielitaidon paranemiseksi. Noin viikko sitten kuitenkin tajusin, että koska mun kielitaito on jo melko hyvällä tasolla, tästä eteenpäin pääsemiseksi täytyy oikeasti tehdä jotain. Ja eteenpäin haluan päästä. Haluan puhua aina vain sujuvammin, ymmärtää kaiken ja puhua kuin paikalliset. Niimpä aloin miettiä, mitä voisin tehdä. Nyt luen Harry Potteria ranskaksi, kirjoitan ennestään tuntemattomia sanoja ylös, katson opetusvideoita ja muutenkin yritän tehdä vielä enemmän kaiken ranskaksi!
Angoulême on melkoisen myllerryksen keskellä, sillä loppuviikosta täällä järjestetään maailman kolmanneksi suurin sarjakuvafestivaali, jonne odotetaan yli 200 000 kävijää! Aika normaali kouluviikko edessä ja viikonloppuna sitten kiertelemään festivaaleja ja ihmettelemään väenpaljoutta!
Kaikki hyvin täällä, palaillaan!
À la prochaine,
Nea
No comments :
Post a Comment